Vaihtoehdot

Joitain vuosia takaperin elin hyvin erilaista elämää, kun reissasin ulkomailla ja seurustelin ulkomaisten ihmisten kanssa. Näin upeita paikkoja, söin herkullisia ruokia ja nautin elämästä uusine seikkailuineen. Sitten pikkuhiljaa vain jämähdin paikoilleni. Sain vakituisen työn, sitten lapsi, oma koti, avioliitto. Oho, minne katosi seikkailijan elämä?

Pohdin vakiintunutta elämääni, kun kirjoitin eräälle ulkomaalaiselle ystävälle äskettäin. Tapasimme Suomessa, mutta hän oli kiertänyt Euroopassa ympäriinsä ja on edelleen pois kotimaastaan. Reissasimme yhdessäkin jonkin aikaa. Hän kirjoitti, että on kyllä onnellinen, "but I miss home". Kaiken kiertolaiselämän keskellä hän taitaa kaivata jotain sellaista, jota minulla on?

Tänään tapasin toisen vanhan ystävän, joka niin ikään elää matkalaukkuelämää. Ja nauttii siitä. Hänestä ei tunnu, että jotain puuttuisi vaan elämäntapa tuntuu sopivalta.

Yritän tässä painoilla sen asian kanssa, että oli tilanne tämä nykyinen turvallinen ja tasainen, tai seikkailuja ja uusia kulttuureja pursuileva, on kummassakin kenties omat puutteensa. Tai sitten syy on jatkuva haaveilu vihreämmästä ruohosta aidan toisella puolen.

Aurinkoista syksyä! :)

Ärsytys

Tänään pinna on kiristynyt. Hermostuin, kun vanha mies moitti minun pysäköineen hänen paikalleen. Vastasin samalla mitalla takaisin. Ja mentyäni auton luokse palasin vielä takasin murjaisemaan yhden kiivaan sanasen.

Äsken menetin malttini kotipihalla, ja syynä tällä kertaa oli lasten eripurainen pihaleikki. Nappasin omani kainaloon ja marssin mitään sanomatta sisään. Eteisessä kiukku purkaantui ja aloin räyhätä syyttömälle aviomiehelle.

Kysymys kuuluu, miten ihmeessä saisi vähän lisää terästä hermoihin. Ärsyttää ärsyyntyä.

Hiljaisuuden jälkeen

Palataanpa blogin äärelle vuoden mittaisen hiljaisuuden jälkeen. Vaitiolon aikana sain lapsen, jonka kasvua olen seurannut nyt lähes yksivuotiaaksi, enkä ole ehtinyt kirjoittaa saati keksinyt muuta ajateltavaa kuin upea tyttäreni. Ja vauvablogihan tämä ei ole.

Ajatusmaailma heitti voltin jos toisenkin, kun lapsi tuli maailmaan. Joogaharjoitus taukosi useaan otteeseen. Muutamaan kertaan vannoin, että astangajooga ei ole minua varten. Alaselkää ja oikeaa lonkkaa vihloi. Muutama satunnainen harjoitus vain muistuttivat, että kipu on läsnä yhä. Sänkyäkin vaihdettiin, jos se auttaisi selkäkipuihin. Lapsen kantelu ja kumartelu kuitenkin tekivät selväksi, että jumissa olen, joten raahauduin puolen vuoden tauon jälkeen joogasalille heinäkuun alussa.

Tauon jälkeen tajusin, että asenteeni joogaa kohtaan oli muuttunut - ja tämän oivalluksen toivoisin jokaiselle, joka on satuttanut itsensä joogassa eikä ole halunnut sen koommin palata koko touhun pariin. Tajusin sen, että astangajoogalla ei valaistu tai tule joksikin superihmiseksi! Olen ihan jumissa enkä pysy enää pystyssä saati saa käsiä yhteen Marichyasana C:ssä. Tällä hetkellä toivon vain hartaasti, että selkä tulisi parempaan kuntoon. Että kipu vähän hellittäisi. Ja että yhtään ei taivuteta selästä vaan lonkista, etteivät yläliikkuvat alaselän nikamat kipuilisi.

Malttia harjoitukseen!

Vaihtuva ympäristö ja muutama kirja

Joku harrastaa vuorikiipeilyä ja toinen valitsee purjehduksen. Onkohan ihmisillä yleensä jokin tietty luonnon elementti, joka kiehtoo enemmän kuin toiset? Jotakuta voi rauhoittaa ulapan tuijottelu, mutta minä menen mieluummin metsään. Ehdin asua vajaan vuoden verran Lahdessa Mustankallion hautausmaan liepeillä, ja pienestä metsiköstä sen ympärillä tuli lempipaikkani. Oli mukava seurata lintuja, oravia ja eri kasvien elämää syksystä talveen ja kevääseen. Huhti-toukokuu oli varsinkin ihmeellistä aikaa, kun joka päivä kevät edistyi ja uusia lintuja saapui sirkuttamaan puiden oksille. Välillä vietin aikaa eräällä kivellä istuen ja ihmetellen.

Muutimme keskustasta Lahden satamaan kaksi viikkoa sitten. Ympäristö vaihtui aivan toisenlaiseksi! Onpa jännittävää kävellä aamulla Vesijärven rantaa, haistella vettä ja laivojen tuoksua. Täällä asustaa valkoposkihanhia, lokkeja, tiiroja, sorsia ja rusakoita. Toisaalta vesi hiukan ahdistaa ja tekee levottomaksi - se kun ei oikein koskaan pysähdy. Toisaalta rannoilla näkee ties minkälaista elämää kasveineen ja eläimineen, jota metsässä ei koe. Silti jonain päivänä aion asua jossain, missä tarvittaessa pääsee puun taakse piiloon ja missä metsä suojaa tuulelta.

Luin Tommy Tabermannin ja Jussi T. Kosken kirjan nimeltä Kuinka olla. Kirja koostui lyhyistä aforismeista ja teksteistä, jotka herättivät pohtimaan muun muassa omaa ajankäyttöä, onnellisuutta ja kasvamista. Suosittelen tutustumaan, sillä kirja sopii vaikka kevyeksi iltalukemiseksi. 

Edellisen innoittamana lainasin kirjastosta myös Mihaly Csikszentmihalyin kirjan (joo, tarkistin nimen kirjoitusasun aika monta kertaa!) nimeltä Flow - Elämän virta. Alaotsikossa lukee "tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu". Kirja käsittelee keinoja, joilla ihmiset kykenevät muuttamaan pitkästyttävän ja tarkoituksettoman elämänsä sellaiseksi, joka on täynnä iloa. Hyppäsin kirjassa suoraan sivulle 238 ja aiheeseen Yksinolon ja seuran ristiriita. Kappale on avannut silmäni sille, mitä todella tarkoittaa olla kyvykäs olemaan yksin. Suosittelen lukemaan, sillä huomasin että yksinolo on muutakin kuin vain sitä, että osaa uppoutua omiin ajatuksiinsa. Palaan kirjan alkuun vielä, mutta epäjärjestelmällinen lukeminen ja elämä yleensä on välillä opettavaisempaa :)

Aurinkoista elokuuta!

Kokeilin tällä viikolla

Hyvää alkanutta vuotta! Jokaiselle meistä seuraavat 12 kuukautta tuovat eteen haasteita ja uusia kokemuksia. Seuraavia kannattaa kokeilla, mikäli uudelle vuodelleen toivoo jotain hyvää.

Sain tänään elämäni ensimmäisen kerran reikihoitoa. Ennakko-odotuksia ei ollut, ja hoitajan mukaan ei pidäkään olla. Tarkoitus on antaa energian hoitaa. Kokemus oli ainutlaatuinen ja se voimisti ja rentoutti. Tietyissä kohdissa, ehkä juuri niissä herkimmissä ja haavoittuvaisimmissa, tuntui kihelmöintiä ja painetta. Hoidon jälkeen energia virtasi vapaasti. Suosittelen kaikille.

Toinen hyvää tekevä "hoitomuoto" on tällä viikolla alkanut puugrafiikka. Lahden taidegraafikoiden työpajalla käy kuhina, kun me tytöt kaiverramme isoja koivupuisia levyjä, telaamme ja painamme. Olen tosi innostunut tämän materiaalin työstämisestä! Kuva-aiheeni on sitruunapuu ja perhoset. Ajatus tuli iskän Espanjan kodin pihalla kasvavasta sitruunapuusta. 

Lämpimiä ajatuksia :)

Levollisuus

Aamulla herätessäni olin ihan tyyni. Olin nukkunut hiukan liian vähän, 6 tuntia, mutta olin virkeä ja nousin. Istuin sohvalle silmät ristissä. Minua alkoi kiukuttaa eräs asia. Ärsytti todella paljon, ajatukset pyörivät tämän asian ympärillä. Moitin mielessäni siihen liittyvää ihmistä, surkuttelin omaa huonoa tilannettani, ajattelin että kaikki on menossa päin mäntyä. Mielessäni oli kuin iso harmaa möykky, joka koostui ikävistä ajatuksista. Möykky velloi päässäni ja ruokin sitä uusilla ikävillä ajatuksilla. Tätä kesti ehkä varttitunnin, jonka aikana nousin sohvalta, pukeuduin ja palasin sohvalle samaan kohtaan kyyhöttämään. Kunnes yhtäkkiä tajusin, että voin päästää kaikesta irti! Kuvittelin mielessäni tuon möykyn ja kuvittelin silmissäni, kuinka se hajoaa osiin ja savuna pois. Sekunnissa mieleni oli ihan kirkas ja kaikki paha tuuli katosi. Ihmeellinen aamu...

Tapahtuneesta inspiroituneena kaivoin esiin enkelikortit, Diana Cooperin 52 korttia, joissa on positiivisia ajatuksia. Sain kortin nimeltä Levollisuus. Osuipa hetkeen, sillä tässä sanotaan, että "kun tunnet olosi levolliseksi, olet oma itsesi, sillä mikään tai kukaan ei voi häiritä sinua tai järkyttää sinua tai vaikuttaa sinuun".

Aina elämä ei ole näin ihmeellistä, tai sitten on. Sain eilen töistä konvehtirasian joulun kunniaksi - sellaisen 400g Maraboun Symphonyn. Se on yksi suosikeistani! Avasin kotona rasian ja söin paria lukuun ottamatta koko rasiallisen! (En sentään rasiaa...) Puhuin tuosta K:lle ja pohdin ääneen, miksi hotkin koko rasian kerralla. Takuulla olisi vähempi riittänyt. Jos ei vaivaa mieltään lihomispeloilla tai rasva-ahdistuksella, voi miettiä, miksi näin tapahtui ja voisiko siitä jotain oppia. Kyse on kuitenkin epäterveellisestä tavasta, joka ei välttämättä parina liikakilona haittaa, mutta korkea verenpaine ym. seuraukset eivät ole toivottuja... Keskustelun myötä ymmärsin ehkä jotain. Konvehtirasian syömiseen liittyy jonkinlainen flow'n tunne. Flow'han on positiivinen kokemus ja sellainen olo suklaan syömiseenkin liittyy. En siis hätäänny, että näin kävi saati syytä itseäni, mutta jälkeenpäin on toki hämmentynyt olo, kun ihmettelee mihin kaikki aika JA kaikki suklaa katosivat. Pohdinnan tuloksena siis se, että tuota flow'ta voisi etsiä jostain muusta kuin konvehtirasiasta, koska saman tunteen voisi kokea vielä autuaampana jossain muussa puuhassa.

Toivon kaikille oikein levollista ja onnellista joulua! Hiljenen jälleen hetkeksi ja lähden etsimään sitä, mitä etsin :)

Viisaus ja oikeudenmukaisuus

Sain syntymäpäivälahjaksi iPad 2:n, joka sai nimekseen Aippa. Surffailu on helppoa ja nopeaa, mutta en pysty Aipalla päivittämään tätä blogia. Rivinvaihdot eivät näy ja kerran selain kaatui, kun olin kirjoittanut pitkän päivityksen. Kuukauden hiljaiselon aikana oli hyvä pohtia tulevia kirjoituksia...

Voi Hyvin -lehden elokuun numerossa (8/2011) oli artikkeli otsikolla "Miten tullaan viisaaksi?". Koko lehti on minusta tosi hyvä, ja tämä juttu kolahti erityisesti. Suosittelen lainaamaan kirjastosta ja lukemaan! Siteeraan muutaman lauseen:
"Ihminen tekee valintoja, joista hän tietää jo niitä tehdessään, etteivät ne ole viisaita."
"Kyseleminen ja ihmetteleminen synnyttävät viisautta."
"Yksi viisauden leviämistä hillitsevä tekijä on -- se, että eri-ikäiset ja erilaisista taustoista tulevat ihmiset ovat niin vähän tekemisissä keskenään. -- syntyy harha, että on vain yksi totuus kaikesta ja vain yksi oikea tapa elää."

Tuosta viimeisestä sitaatista otan aasinsillan HS:n rasismigalluppiin, joka julkaistiin viime viikon lehdessä. Gallup oli sinänsä vain joukko ihmisten mielipiteitä, prosenttilukuja ja graafisia kuvioita. Huolestuttavaa oli siitä syntynyt keskustelu ja se, että rasismia ja syrjintää tosiaan on niin paljon Suomessa. Olin järkyttynyt, että niin monet ihmiset pitävät muita alempiarvoisina tai epämiellyttävinä pelkästään kansalaisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Jos halutaan oikeudenmukainen maailma, on aloitettava itsestä ja omien asenteiden muuttamisesta. Ei voi vedota siihen, että on saanut kasvatuksen tiettyyn ajattelutapaan. Tai yleistää, että kaikki tietynlaiset ihmiset ovat pahoja. Miten voi odottaa, että itseä kohdeltaisiin hyvin ja oikeudenmukaisesti, jos ei ensin itse ole ymmärtäväinen ja kunnioittava muita kohtaan?

Sanan- ja mielipiteenvapaus kunniaan. Mutta oletko sinä todella parempi kuin toinen, kun nostat itsesi jalustalle?