Ensimmäinen ja viimeinen

Otsikon mukaisesti tämä on ensimmäinen ja viimeinen kriittinen kannanottoni vallitsevaa ruokatrendiä kohtaan.

Yksi toisensa jälkeen useat ravitsemusasiantuntijat, lääkärit, journalistit ja mattimeikäläiset alkavat puhua vähähiilihydraattisen ruokavalion puolesta. Tutkimuksia julkaistaan ja ravitsemussuosituksia uudistetaan. Suomalaiset janoavat tietoa siitä, mikä on terveellisin mahdollinen ruokavalio, miten pysyä terveenä ja elää pitkään. Sähköinen media väittää tutkimuksiin vedoten, että ihmisten on syötävä rasvaa ja vältettävä sokeria. Tämä mantra mielessään Tapani ja Petra kulkevat Prismassa, unohtavat mitä oikeasti tekisi mieli ja ostavat pekonia ja munia. Tietyn ruokavalion, etenkin valtavirran hyväksymän ruokavalion noudattaminen tekee kurinalaisista suomalaisista entistäkin täydellisempiä ja yhteiskunnan hyväksymiä.

Kymmenen vuotta sitten maitohyllystä valittiin rasvatonta, juustotiskistä Polar 5%. Puolet hyvinvoinnista tuli siitä, kun uskottiin tehdyn oikein. Moraalintunnossa unohdettiin ruoan maittavuus, koska tärkeämpää oli noudattaa sääntöä. Tilanne on täysin sama tänään, mutta syyllinen on vain vaihtunut. Maallistuneessa yhteiskunnassa tarvitaan jotain pyhää kristinuskon tilalle, ja siihen sopii erinomaisesti ruoka. Sokeri ja peruna ovat saatana ja rasva on jumala.

Voisiko kaiken mediaryöpytyksen keskellä etsiä henkisyyttä ja sisäistä rauhaa jostain muusta kuin arvottavasta ruokavaliosta? Voisiko ruokaan suhtautua kuin lahjaan, joka ravitsee kehomme? Jos jonkin mantran tarvitsee, se voisi olla 'kuuntele kehoasi rehellisesti'. Kylläisyys ja hyvinvointi tulevat siitä, kun syö kehonsa tarvitsemaa ruokaa. En toivo kuulevani kenenkään väittävän, että 'minä en tarvitse perunaa tai leipää' tai 'minä en tarvitse suklaata tai sokeria'. Näiden lauseiden takana ei ole ihmisen luontainen nälkä tai ruoansulatus vaan ego ja ylimielisyys. Voisimme antaa sisäisen äänemme kertoa vastauksen, kun siinä piilee viisaus.

Erään viisaan ihmisen sanoin: Suklaapatukka on mielelle terveellisempi kuin keholle haitallinen, ja armollisuus itseä kohtaan on myös armollisuutta kaikkia muita kohtaan.

Äiti Amma

Äiti Amma oli 11. kertaa käymässä Suomessa viime viikonloppuna. Olimme päättäneet useaa viikkoa etukäteen, että lähdemme sunnuntaina halaamaan. Kello 12 eilen pääsimme Vantaan Energia Areenalle, ja saimme ovella kuulla, että Amma ei halaa enää ketään. Tarkennuksena tuli, että meidän pitäisi tulla uudestaan kello 18 ja jäädä odottamaan silloin, kunnes kello 22 Amma alkaa halata uudestaan. Odotusta olisi siis tiedossa todennäköisesti 12 tuntia...

Hölmistyneinä seisoimme valtavan ihmismäärän keskellä. Paikalla oli kaikenikäisiä ja -näköisiä ihmisiä. Toiset istuivat ja odottivat, toiset häärivät myyntipöytien ympärillä. Halausjono tuoleineen eteni hitaasti, mutta jonottajiin nähden ihmisiä oli odottamassa moninkertaisesti. Taustalla soi intialainen musiikki ja Amma näkyi hädin tuskin ihmismassan takaa. Suuret kuvaruudut näyttivät halauksia reaaliajassa.

Areenalla oli ihmismäärästä huolimatta rauhallinen ja hyväntahtoinen tunnelma. Halaus jäi odottamatta, mutta kenties jotain Amman seesteisyydestä tarttui hengen välityksellä...

Ajatuksia joogasta 3

Ihmisluontoon kuuluu kilpailuvietti. Joillain yksilöillä se on kenties heikompi, ja he tyytyvät selviytymään. Taidan kuitenkin kuulua niihin toisiin, jotka usein vertaavat ja etsivät keinoa olla hiukan toisia parempi. Tämä kirjoitus ei toivottavasti kuulosta marttyyrin omahyväiseltä itsetutkiskelulta. Yritän löytää totuuden ja selvittää, miten mieli toimii...

Huomaan joogasalilla usein sortuvani kilpailuun tavalla tai toisella. Juuri aloitettuani asentoharjoittelun yritin venyä mahdollisimman paljon ja näyttää mahdollisimman hyvältä. Koin niin, että täydellisesti tehty harjoitus tekee minusta jollain tapaa paremman ihmisen. Olen pitänyt itseäni keskeneräisenä. Ainakin uskoin, että kovalla yrittämisellä olisin jonain päivänä "jotain" - olenhan etsinyt tietä mielenrauhaan ja viisauteen ties minkä opuksien ja meditaation ja harjoituksien kautta. Mitä useammin harjoittelen, sen varmemmin saavutan rauhan ja onnen! Astangajoogan jälkeen on kuitenkin ollut vaikea kokea iloa ja tyyneyttä. Vaikka olisin venynyt hyvin ja fyysisesti olisin onnistunut, en ole päässyt lähemmäs itseäni tai ymmärtänyt mitä minulle kuuluu. Olen viime aikoina kyseenalaistanut koko harjoituksen, koska se on niin fyysinen ja vaatii valtavasti ponnisteluja.

Jostain syystä uskon kuitenkin, että harjoittelemalla löytyy vastaus ainakin joihinkin kysymyksiin... Vai mikä lie voima joogasalille vetää lähes joka aamu? Hiljattain on alkanut tuntua, ettei yhä kovemmalla tekemisellä tule yhtään viisaammaksi tai paremmaksi. Vaikka venyisin kyynärpäät lattiaan, en olisi yhtään enempää onnellinen tai viisaampi. Vääntämisellä teen vain itseni sairaaksi, kuten polveni kertoi reilu kuukausi sitten. (Tämä pätee kai elämään yleensäkin, että liika työ ja sressi eivät tee ihmiselle hyvää.)

Yritän tunnistaa edellä kuvailtuja ajatteluketjuja joogaharjoituksessa ja sen jälkeen. Ja yritän päästä niistä eroon. Yritän hyväksyä itseni ja nähdä itseni kokonaisena jo nyt. Yritän tästä lähtien pitää joogaa välineenä tutkiskella omaa vointiani ja itseäni. En pidä harrastusta enää keinona saavuttaa jotain, vaan tapana pitää itsestäni huolta ja kuunnella itseäni. Kimmo sanoi salilla osuvasti, että "myöntäkää itsellenne, miltä teistä tuntuu milloinkin" ja että jos harjoittelee päivittäin, saa päivittäin tilaisuuden kuunnella itseään ja omaa vointiaan. Siinäkö harjoituksessa olikin kyse!!!??? Tilaisuudesta kuunnella itseään??? Siis olen etuoikeutettu, kun saan harjoitteluhetken?? Minä kun luulin, että tarkoitus oli venyä ja väännellä...

Mukavaa ja ajatuksia herättävää viikon alkua itse kullekin.

Runo (?)

Hannan lauantai

Aamuherätys kankea
Takana uni ankea
Vaaksan mittainen karva huulessa
lepattaisi varmaan tuulessa

Aamujoogaa, takaisin
todellisuuteen
ja mielen rajoittuneisuuteen
Kiukkuisena kotiin, pikatahtia
"Mikset keittänyt mulle kahvia?"

Päivän urakka
ja pieni porukka
120 litraa viinirypäleitä
Voi meitä
Kerätään, pestään
Riivitään, murskataan
Näistä tulee oikeaa viiniä!
Ei kännäämiseen, fiiniä!

Uupuneena jäätelöä
intiaanisokeria ja cashew-pähkinöitä
Sitten, hyviä öitä!