Kuka olet?

Hiljattain virisi keskustelu ihmisen kehityksestä ja siitä, milloin ihmisellä on todenmukainen ja realistinen kuva itsestä. Minkä ikäisenä, minkälaisessa tilanteessa tiedät ja tunnet itsesi ja omat rajoitteesi ja mahdollisuutesi perin pohjaisesti? Mistä tiedät, mikä on sinulle parasta?

Kuulin, että 16-vuotiaana ihmisen käsitys itsestä on epärealistisin elämän aikana. Tämä lienee keskiarvo, mutta teini-ikäisenä uskomukset omista kyvyistä tai omista heikkouksista ovat varmaan äärimmillään. Peili ei kerro totuutta eikä kukaan lähimmäisistä ihmisistäkään tunnu puhuvan totta - paitsi ehkä joku satunnainen tietäjä, joka väittää, että suoristusraudalla käsitellyt hiukset on kaikista seksikkäimmät tai että veden juominen aamulla klo 8 parantaa mahdollisuutta elää pitkään.

Tunnetko sitä itsesi? Helpoin vastaus on kyllä. Sitten sinun ei tarvitse lukea pidemmälle.

Luultavasti jokaisella ihmisellä on ollut tai on edelleen epärealistisia käsityksiä omasta ulkonäöstään. Jokainen on varmasti pohtinyt jonkin ruumiinosan näköä tai kokoa tai väriä tai pituutta tai mitä tahansa ominaisuutta: liian iso nenä, väärän väriset hiukset ja liian paksut polvet. Jos näistä pääsee yli, voi alkaa uskoa ulkonäköä koskeviin rajoitteisiin. "En minä, kun minulla on niin jäykkä selkä." tai "En takuulla ylty, kun olen näin lyhyt." tai "En tule, kun näytän tältä."

Epärealistisia käsityksiä liittyy myös terveyteen. Jollekulle ainut terveellinen ruokavalio on vaikkapa raakaruoka, joka sisältää vain raakoja vihanneksia ja hedelmiä ja pähkinöitä. Ellei tätä ruokavaliota noudata, hän sairastuu tai alkaa voida huonosti tai masentuu tai kuolee tai jotain muuta kammottavaa. Tai joku väittää, ettei voi syödä sokeria tai pullaa, koska se on niin epäterveellistä. Sitten hän miettii asiaa tuntitolkulla kahvitauon jälkeen ja vielä seuraava päivänäkin, eikä pohdinnan vuoksi muista onnitella ystäväänsä nimipäivänä eikä kastella kukkia eikä käydä katsomassa vanhaa isoäitiä. (Ja isoäiti sitä paitsi tarjoaisi pullaa...)

Kolmas osa-alue, jossa ihmisellä voi olla epätodenmukainen käsitys, on oma osaaminen ja omat kyvyt. Kuinka moni jättää yrittämättä uutta harrastusta tai lautapeliä tai ajoreittiä Mikkeliin, kun pelkää epäonnistuvansa ja eksyvänsä ja väsyvänsä? Toki rajoitteita on uusien harrastusten aloittamiselle tai työpaikan vaihtamiselle. Meillä on myös lähes rajattomat mahdollisuudet ryhtyä mihin tahansa, mikäli haluamme.

Mietitään... Tämä ei ole helppoa, mutta aloitan näistä:

- Minulla ei ole vielä ryppyjä.

- Istun 30 minuuttia tekemättä yhtään mitään

- Maalaan myös akvarelliväreillä, vaikka ne ovat vaikeita

- Menen kauppaan tuulipuvussa

- Menen kauppaan kumisaappaissa

- Meneen kouluun tuulipuvussa ja kumisaappaissa

- Yltyn, jos otan tuolin

Entä sinä?

Harjoittelen

Artellissa muiden taiteilijoiden keskellä, keskeneräisen maalauksen äärellä heräilee kysymyksiä:

Miksi minä en ole jo valmis taiteilija?
Miksi tämä ei näytä siltä, kuin kuvittelin?

Vastaan kumpaankin kysymykseen nyt kirjallisesti ja parhaani mukaan, että voin johonkin tukeutua, kun epätoivo iskee.

Vastaus  numero 1: Tähän asti olen tarttunut jokaiseen työhön sillä periaatteella, että siitä tulee hieno ja ylistetty taideteos, jonka joku haluaa ostaa ja kehystää ja ripustaa olohuoneen seinälle. Huh, onpa häpeällistä myöntää. Samalla tavoin harjoittelen joogaa niin kuin olisin jo täysin ammattilainen ja kaiken oivaltanut. Tästä lähtien yritän myöntää keskeneräisyyden ja sen, että olen vasta harjoittelemassa. En saa koskaan sanoa olevani valmis, se ei ole tarpeen. Valmiilla ei ole tarvetta kehittyä, valmius on kaiken loppu.

Vastaus numero 2: Edelliseen liittyen, en tästä lähtien enää "tee taideteoksia". Silja Rantanen on ollut hiljattain mediassa esillä, kun hänen näyttelynsä on tulossa Sara Hildenin museoon Tampereelle. Hän sanoi lyhyesti, että taiteen tehtävä on toimia vastavoimana. Tätä merkitystä vasten sotii kaupalliset tarpeet, liiketoiminta, taiteesta saatava tuotto. Olen asettanut itselleni tavoitteen tehdä tietynlainen maalaus, mutta taitaa olla niin, että ilman ennakko-odotuksia lopputulos on usein toivottua parempi. Tästä lähtien en päätä, miltä teos näyttää lopuksi, vaan suunnittelen valmiiksi aiheen. Loput saa tulla tekemisen myötä.

Paluu Artelliin... yritän välttää yliyrittämistä, vähentää vaatimuksia. Ja harjoittelen.

Vedestä

Säästän vettä parhaani mukaan. Sammutan suihkun, kun levitän sampoota hiuksiin ja suljen hanan siksi aikaa, kun laitan hammastahnaa harjaan. Jos kuvittelee, ettei yhden ihmisen vedenkäytöllä pienessä kotitaloudessa ole merkitystä, on väärässä. Pienistä puroista syntyy suuri virta, eikä tämä ole pelkkä klisee. Entäpä jos vesituhlarin lapsesta tulee paperitehtaan johtaja? Varhain saatua mallia jatkaa todennäköisesti myös aikuisena. Jos sammuttaa suihkun, se vaikuttaa yhden elämän aikana paljon ja todennäköisesti opittuna tapana myös seuraavissa...