Aamulla herätessäni olin ihan tyyni. Olin nukkunut hiukan liian vähän, 6 tuntia, mutta olin virkeä ja nousin. Istuin sohvalle silmät ristissä. Minua alkoi kiukuttaa eräs asia. Ärsytti todella paljon, ajatukset pyörivät tämän asian ympärillä. Moitin mielessäni siihen liittyvää ihmistä, surkuttelin omaa huonoa tilannettani, ajattelin että kaikki on menossa päin mäntyä. Mielessäni oli kuin iso harmaa möykky, joka koostui ikävistä ajatuksista. Möykky velloi päässäni ja ruokin sitä uusilla ikävillä ajatuksilla. Tätä kesti ehkä varttitunnin, jonka aikana nousin sohvalta, pukeuduin ja palasin sohvalle samaan kohtaan kyyhöttämään. Kunnes yhtäkkiä tajusin, että voin päästää kaikesta irti! Kuvittelin mielessäni tuon möykyn ja kuvittelin silmissäni, kuinka se hajoaa osiin ja savuna pois. Sekunnissa mieleni oli ihan kirkas ja kaikki paha tuuli katosi. Ihmeellinen aamu...
Tapahtuneesta inspiroituneena kaivoin esiin enkelikortit, Diana Cooperin 52 korttia, joissa on positiivisia ajatuksia. Sain kortin nimeltä Levollisuus. Osuipa hetkeen, sillä tässä sanotaan, että "kun tunnet olosi levolliseksi, olet oma itsesi, sillä mikään tai kukaan ei voi häiritä sinua tai järkyttää sinua tai vaikuttaa sinuun".
Aina elämä ei ole näin ihmeellistä, tai sitten on. Sain eilen töistä konvehtirasian joulun kunniaksi - sellaisen 400g Maraboun Symphonyn. Se on yksi suosikeistani! Avasin kotona rasian ja söin paria lukuun ottamatta koko rasiallisen! (En sentään rasiaa...) Puhuin tuosta K:lle ja pohdin ääneen, miksi hotkin koko rasian kerralla. Takuulla olisi vähempi riittänyt. Jos ei vaivaa mieltään lihomispeloilla tai rasva-ahdistuksella, voi miettiä, miksi näin tapahtui ja voisiko siitä jotain oppia. Kyse on kuitenkin epäterveellisestä tavasta, joka ei välttämättä parina liikakilona haittaa, mutta korkea verenpaine ym. seuraukset eivät ole toivottuja... Keskustelun myötä ymmärsin ehkä jotain. Konvehtirasian syömiseen liittyy jonkinlainen flow'n tunne. Flow'han on positiivinen kokemus ja sellainen olo suklaan syömiseenkin liittyy. En siis hätäänny, että näin kävi saati syytä itseäni, mutta jälkeenpäin on toki hämmentynyt olo, kun ihmettelee mihin kaikki aika JA kaikki suklaa katosivat. Pohdinnan tuloksena siis se, että tuota flow'ta voisi etsiä jostain muusta kuin konvehtirasiasta, koska saman tunteen voisi kokea vielä autuaampana jossain muussa puuhassa.
Toivon kaikille oikein levollista ja onnellista joulua! Hiljenen jälleen hetkeksi ja lähden etsimään sitä, mitä etsin :)
