lauantai 22. lokakuuta 2011

Ensimmäinen ja viimeinen

Otsikon mukaisesti tämä on ensimmäinen ja viimeinen kriittinen kannanottoni vallitsevaa ruokatrendiä kohtaan.

Yksi toisensa jälkeen useat ravitsemusasiantuntijat, lääkärit, journalistit ja mattimeikäläiset alkavat puhua vähähiilihydraattisen ruokavalion puolesta. Tutkimuksia julkaistaan ja ravitsemussuosituksia uudistetaan. Suomalaiset janoavat tietoa siitä, mikä on terveellisin mahdollinen ruokavalio, miten pysyä terveenä ja elää pitkään. Sähköinen media väittää tutkimuksiin vedoten, että ihmisten on syötävä rasvaa ja vältettävä sokeria. Tämä mantra mielessään Tapani ja Petra kulkevat Prismassa, unohtavat mitä oikeasti tekisi mieli ja ostavat pekonia ja munia. Tietyn ruokavalion, etenkin valtavirran hyväksymän ruokavalion noudattaminen tekee kurinalaisista suomalaisista entistäkin täydellisempiä ja yhteiskunnan hyväksymiä.

Kymmenen vuotta sitten maitohyllystä valittiin rasvatonta, juustotiskistä Polar 5%. Puolet hyvinvoinnista tuli siitä, kun uskottiin tehdyn oikein. Moraalintunnossa unohdettiin ruoan maittavuus, koska tärkeämpää oli noudattaa sääntöä. Tilanne on täysin sama tänään, mutta syyllinen on vain vaihtunut. Maallistuneessa yhteiskunnassa tarvitaan jotain pyhää kristinuskon tilalle, ja siihen sopii erinomaisesti ruoka. Sokeri ja peruna ovat saatana ja rasva on jumala.

Voisiko kaiken mediaryöpytyksen keskellä etsiä henkisyyttä ja sisäistä rauhaa jostain muusta kuin arvottavasta ruokavaliosta? Voisiko ruokaan suhtautua kuin lahjaan, joka ravitsee kehomme? Jos jonkin mantran tarvitsee, se voisi olla 'kuuntele kehoasi rehellisesti'. Kylläisyys ja hyvinvointi tulevat siitä, kun syö kehonsa tarvitsemaa ruokaa. En toivo kuulevani kenenkään väittävän, että 'minä en tarvitse perunaa tai leipää' tai 'minä en tarvitse suklaata tai sokeria'. Näiden lauseiden takana ei ole ihmisen luontainen nälkä tai ruoansulatus vaan ego ja ylimielisyys. Voisimme antaa sisäisen äänemme kertoa vastauksen, kun siinä piilee viisaus.

Erään viisaan ihmisen sanoin: Suklaapatukka on mielelle terveellisempi kuin keholle haitallinen, ja armollisuus itseä kohtaan on myös armollisuutta kaikkia muita kohtaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti