Tänä aamuna tein joogaharjoituksen ja keskityin paremmin hengittämiseen. Mieli tyyntyi ja tuli tosi hyvä olo. Aamu oli muutenkin ihana, kun ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen oli valoisaa työmatkalla. Puolikuu kurkisteli puiden ja talojen takana ja pakkasta oli noin 11 astetta.
Haluaisin elämääni jonkin projektin, jossa voisin olla luova ja josta syntyisi jokin konkreettinen tulos. Kirjoittaa kirjan, maalata taulun, jotain. Haaveilen jostain muusta hetken aikaa, kunnes hoksaan, että minulla onkin jo aivan kaikki, mitä koskaan voin toivoa!
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
tiistai 15. helmikuuta 2011
Ystävänpäivä
Hyvää ystävänpäivää! Muistin tänään äitiä, iskää ja muutamaa ystävää sähköpostilla, mutta muuten otin aika laimeasti osaa rakkauden julistamiseen. Ystävänpäivä on vähän sellainen, että silloin muistetaan niitä, joita ei muuten ehdi.
Puolet helmikuusta sujahti niin äkkiä, etten ole jaksanut ja ehtinyt kirjoittaa. Töissä on ollut kiire, kun sain lisää vastuuta. Tavallaan olen iloinen, ettei tarvitse tylsistyä, mutta en kaipaa lainkaan stressiä. Olen viime aikoina myös reissannut. Olimme K:n kanssa työmatkalla Willingenissä katsomassa mäkihypyn MM-kilpailuja. Saksassa oli ihanan aurinkoista ja tunnelma kuin Alpeilla. "Reissasin" myös viikko sitten perjantaina Jyväskylään, kun minulla oli opinnäytteen seminaari ja kypsyysnäyte. Työ on ihan loppusuoralla ja palautuspäivään on viikko. Olen sopivan motivoitunut ja työstä tulee ihan hyvä. Kohta voi suunnitella valmistujaisia, jee!
Kohta tulee täyteen kuukausi siitä, kun aloitin astangajoogan. Tuntuu, että sillä on suurempi vaikutus elämääni kuin luulen. Vielä tosin ei voi tietää, mutta merkkejä on havaittavissa. Ei enää tee mieli viiniä eikä liihaa tai kanaa. Tänään olen syönyt pelkkää kasvisruokaa. Olo on rauhallinen ja rento.
Tein tänään "aarrekartan", johon leikkasin ja liimasin lehdistä kaikki haaveeni. Ne toteutuivat jo puoliksi!
Puolet helmikuusta sujahti niin äkkiä, etten ole jaksanut ja ehtinyt kirjoittaa. Töissä on ollut kiire, kun sain lisää vastuuta. Tavallaan olen iloinen, ettei tarvitse tylsistyä, mutta en kaipaa lainkaan stressiä. Olen viime aikoina myös reissannut. Olimme K:n kanssa työmatkalla Willingenissä katsomassa mäkihypyn MM-kilpailuja. Saksassa oli ihanan aurinkoista ja tunnelma kuin Alpeilla. "Reissasin" myös viikko sitten perjantaina Jyväskylään, kun minulla oli opinnäytteen seminaari ja kypsyysnäyte. Työ on ihan loppusuoralla ja palautuspäivään on viikko. Olen sopivan motivoitunut ja työstä tulee ihan hyvä. Kohta voi suunnitella valmistujaisia, jee!
Kohta tulee täyteen kuukausi siitä, kun aloitin astangajoogan. Tuntuu, että sillä on suurempi vaikutus elämääni kuin luulen. Vielä tosin ei voi tietää, mutta merkkejä on havaittavissa. Ei enää tee mieli viiniä eikä liihaa tai kanaa. Tänään olen syönyt pelkkää kasvisruokaa. Olo on rauhallinen ja rento.
Tein tänään "aarrekartan", johon leikkasin ja liimasin lehdistä kaikki haaveeni. Ne toteutuivat jo puoliksi!
tiistai 25. tammikuuta 2011
Vikojen etsintää
Viime viikko oli olevinaan niin tavallinen, että nyt Tikkurilassa sohvalla istuessani jouduin ihan keskittymään ja miettimään, mitä olen tehnyt. Virkistävää tehdä tilinpäätös ja ottaa uusi suunta kompassista, niin kuin kuvainnollisesti.
Joogasin torstaina, sunnuntaina ja tänä aamuna, ja olen ollut hiukan apea harjoituksen jälkeen. En saa mielestäni omaa vajavaisuuttani ja sitä tosiasiaa, että astangan tie on loputon. Ajatus kuulostaa lohduttomalta. Voisin luovuttaa, mutta se ei ole oikea tie.
Katson ihmisiä nykyään eri vinkkelistä ja hämmästyn, jos joku menettää malttinsa. Välillä rauhallinen keskustelu veisi parempaan lopputulokseen kuin ivallinen lause ja äänen korottaminen. Mikä minä tosin olen muiden vikoja nokkimaan, kun itsekin olen ihan samanlainen... Jokaisessa on 51% hyvää ja 49% huonoa.
Kävin äidin kanssa viikonloppuna nukkekotinäyttelyssä Kansallismuseossa ja Stockmannilla katsomassa espressokeittimiä.
Joogasin torstaina, sunnuntaina ja tänä aamuna, ja olen ollut hiukan apea harjoituksen jälkeen. En saa mielestäni omaa vajavaisuuttani ja sitä tosiasiaa, että astangan tie on loputon. Ajatus kuulostaa lohduttomalta. Voisin luovuttaa, mutta se ei ole oikea tie.
Katson ihmisiä nykyään eri vinkkelistä ja hämmästyn, jos joku menettää malttinsa. Välillä rauhallinen keskustelu veisi parempaan lopputulokseen kuin ivallinen lause ja äänen korottaminen. Mikä minä tosin olen muiden vikoja nokkimaan, kun itsekin olen ihan samanlainen... Jokaisessa on 51% hyvää ja 49% huonoa.
Kävin äidin kanssa viikonloppuna nukkekotinäyttelyssä Kansallismuseossa ja Stockmannilla katsomassa espressokeittimiä.
tiistai 18. tammikuuta 2011
Astangajooga
Kirjoitin Facebookin statuspäivitykseen tänään "Elämän ensimmäinen astangaharjoitus ja mikään ei ole enää ennallaan". Kävin viikonloppuna siis joogan alkeiskurssin Lahdessa Kimmo Äyrin opissa. Muistan, kun kesällä K pyysi tekemään kanssaan aurinkotervehdyksiä. Nähtyäni A-sarjan kirkaisin ja kieltäydyin. Kuukausi sitten aloin kuitenkin seurata K:n esimerkkiä tekemällä välillä aurinkotervehdyksiä, ja viimein päädyin kolmepäiväiselle alkeiskurssille.
Astangajooga imaisi minut mukaansa. Lahden astangajoogasalilla on käsinkosketeltavan puhdas ja meditatiivinen ilmapiiri. Olin ihan hurmiossa, kun taivuttelin hengityksen tahdissa. Kohtasin kaikkia ennenkokemattomia tunnetiloja. Perjantai-iltana olin ihan levoton ja varpaat leijuivat ainakin neljä senttimetriä ilmassa. Olo oli kuin joskus keväisin, muutoksen aiheuttamaa kuplintaa, hiukan kolkkoa. Lauantaina minua nauratti! Sunnuntaina yritin käsitellä sitä tosi-asiaa, että aloitin juuri elämänmittaisen matkan. Tämä on loputonta kehittymistä, etsintää, voimistumista ja haparointia, itsensä löytämistä ja kadottamista... Joogin tiessä ei ole voittoa eikä maalia... Eikä nopeaa tietä onneen. Ja minä olen nyt niin onnellinen!
Tutustuin tänään Tapsaan, joka kiinnitti ulkomainoksia Tikkurilan kirjaston edessä. Näin hänet kaukaa ja tunsin tarvetta aloittaa keskustelun. Puhuimme ehkä vartin kaikista asioista; töistä, työn mielekkyydestä, lumisesta talvesta. Tunsin vahvan positiivisen aallon lyhyen kohtaamisen jälkeen
Astangajooga imaisi minut mukaansa. Lahden astangajoogasalilla on käsinkosketeltavan puhdas ja meditatiivinen ilmapiiri. Olin ihan hurmiossa, kun taivuttelin hengityksen tahdissa. Kohtasin kaikkia ennenkokemattomia tunnetiloja. Perjantai-iltana olin ihan levoton ja varpaat leijuivat ainakin neljä senttimetriä ilmassa. Olo oli kuin joskus keväisin, muutoksen aiheuttamaa kuplintaa, hiukan kolkkoa. Lauantaina minua nauratti! Sunnuntaina yritin käsitellä sitä tosi-asiaa, että aloitin juuri elämänmittaisen matkan. Tämä on loputonta kehittymistä, etsintää, voimistumista ja haparointia, itsensä löytämistä ja kadottamista... Joogin tiessä ei ole voittoa eikä maalia... Eikä nopeaa tietä onneen. Ja minä olen nyt niin onnellinen!
Tutustuin tänään Tapsaan, joka kiinnitti ulkomainoksia Tikkurilan kirjaston edessä. Näin hänet kaukaa ja tunsin tarvetta aloittaa keskustelun. Puhuimme ehkä vartin kaikista asioista; töistä, työn mielekkyydestä, lumisesta talvesta. Tunsin vahvan positiivisen aallon lyhyen kohtaamisen jälkeen
perjantai 14. tammikuuta 2011
Siirtoja
Eilen K auttoi siirtelemään kalusteita täällä Vantaalla. Onpa viihtyisää, vaikka vanhat kalusteet ovat tallessa. Tein myös loppuun mosaiikkipöydän ja nyt saumattuna se on upea. Tein myös hyvää ruokaa: salaattia ja tomaattitäytteistä tuorejuustoa, ja pääruoaksi mantelijauholla leivitettyä ja voissa paistettua alaskanseitiä, halloumia ja paahdettua paprikaa. Jälkiruoaksi kuivattuja viikunoita. Ja ei viiniä!
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
Päiväys
Onpa erikoinen päivämäärä, 11.1.11.
Kiitos siitä, että olen tavannut uusia ihmisiä, joiden arvomaailma on erilainen kuin minun. Asenteeni on huomaamatta kyseenalaistettu, valintani asetettu vaakalaudalle. Sunnuntaina T:n luona eräs nainen puhui runsaudesta - siitä, että meillä on paljon rikkauksia ja pääomaa, kunhan ymmärrämme. Maanantaina menin vahingossa ahdistavaan tilaisuuteen, jossa lähes aivopestyt verkostomarkkinoijat yrittivät värvätä minut Amwayn leipiin. Jotta saisin rahaa, jotta tulisin onnelliseksi. Minähän olen jo! Olen onneni kukkuloilla tämän henkisen pääoman ansiosta!
Takana on myös oivalluksien viikonloppu. Pääsin lähemmäs sitä totuutta, että kenenkään onni ei ole riippuvainen toisesta ihmisestä. Törmäsin jälleen takertumisen turmioon. Päästin irti ja seisoin omilla jaloillani itsenäisenä, rohkeana. Rakkaus ei ole omistamista eikä vaatimista, vaan kannustamista ja kumppanuutta, itsenäistä kohti omaa ja yhteistä päämäärää.
Alkutalven pakkasista ei ole tietoakaan, vaan sataa vettä ja lämpötila on +3.
Kiitos siitä, että olen tavannut uusia ihmisiä, joiden arvomaailma on erilainen kuin minun. Asenteeni on huomaamatta kyseenalaistettu, valintani asetettu vaakalaudalle. Sunnuntaina T:n luona eräs nainen puhui runsaudesta - siitä, että meillä on paljon rikkauksia ja pääomaa, kunhan ymmärrämme. Maanantaina menin vahingossa ahdistavaan tilaisuuteen, jossa lähes aivopestyt verkostomarkkinoijat yrittivät värvätä minut Amwayn leipiin. Jotta saisin rahaa, jotta tulisin onnelliseksi. Minähän olen jo! Olen onneni kukkuloilla tämän henkisen pääoman ansiosta!
Takana on myös oivalluksien viikonloppu. Pääsin lähemmäs sitä totuutta, että kenenkään onni ei ole riippuvainen toisesta ihmisestä. Törmäsin jälleen takertumisen turmioon. Päästin irti ja seisoin omilla jaloillani itsenäisenä, rohkeana. Rakkaus ei ole omistamista eikä vaatimista, vaan kannustamista ja kumppanuutta, itsenäistä kohti omaa ja yhteistä päämäärää.
Alkutalven pakkasista ei ole tietoakaan, vaan sataa vettä ja lämpötila on +3.
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Arkipäivänä
Töissä on hiukan hiljaista ja ehdin käyttää aikaa hyödyksi kirjoittamalla opinnäytetyötä. Tekstiä on koossa noin 24 sivua, eli työ on hyvällä mallilla. Deadline on helmikuun puolivälissä, ja sitten minusta tulee lopulta logistiikkainsinööri.
Tapasin erään tytön ennen joulua, kun olin lenkillä tässä ihan lähellä. Yhteiskunnan tottumuksista ja käyttäytymismalleista huolimatta vaihdoimme puhelinnumeroita siltä seisomalta. Eilen tyttö laittoi tekstarin ja tänään kävimme lenkillä ja Prismassa. Olen sitä mieltä, että jokin toi meidät tarkoituksella yhteen. Tunnin yhdessäolon aikana paljastui monta salaisuutta ja sovimme tapaavamme taas. Hauskaa!
Kävelin työmatkat molempiin suuntiin, tein itsekseni aurinkotervehdykset aamulla ja olen ollut tyytyväinen. Henki on levännyt.
Tapasin erään tytön ennen joulua, kun olin lenkillä tässä ihan lähellä. Yhteiskunnan tottumuksista ja käyttäytymismalleista huolimatta vaihdoimme puhelinnumeroita siltä seisomalta. Eilen tyttö laittoi tekstarin ja tänään kävimme lenkillä ja Prismassa. Olen sitä mieltä, että jokin toi meidät tarkoituksella yhteen. Tunnin yhdessäolon aikana paljastui monta salaisuutta ja sovimme tapaavamme taas. Hauskaa!
Kävelin työmatkat molempiin suuntiin, tein itsekseni aurinkotervehdykset aamulla ja olen ollut tyytyväinen. Henki on levännyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)