Jokunen viikko sitten sain idean värjätä hiukseni punaisiksi. Ajatus oli niin vahva, että toissapäivänä marssin kampaajalle ja tulin ulos punapäänä. En vielä tiedä, oliko muutos suurempi henkisesti vai fyysisesti, mutta näin on hyvä olla. Kevät tekee tuloaan lumisen ja kylmän talven jälkeen. Helmikuun pakkaset hellittivät viimein ja nyt töihin saa kävellä loskassa parissa plusasteessa. Kevättakista saa vielä haaveilla.Valoisuus on saanut ajatukseni jo kevääseen ja tuleviin lomiin; olen varannut joogakurssin pääsiäiseksi, Espanjanmatkan toukokuulle ja Garda-järven matkan kesäkuulle.
Alkuvuosi on sujahtanut vauhdilla enkä ole tehnyt oikein mitään mullistavaa paitsi puuhastellut pienissä ympyröissäni. Olen tehnyt joogaharjoitusta, leikellyt Hesarista sanoja ja koonnut niistä runoja, matkustanut junalla Lahteen ja Vantaalle. Pikkuhiljaa olen etääntynyt lihasta ja kanasta. Jos vuosi sitten joku olisi sanonut, että minusta tulee semi-vegetaristi, olisin nauranut kitarisani solmuun. Ajatukseeni ei enää sovi kuolleen eläimen syöminen. Tyrmistyin, kun näin mattomainoksen, jossa luki 100% villaa ja vieressä oli piirretty lammas. En toivottavasti tule ihan fanaattiseksi. Kasvisruoassa on opettelua. Onnistuin tekemään hyviä uunikasviksia, halloumia ja raitaa, mutta tämän päivän tofu-paprika-kukkakaalipata oli kuin käännetty komposti niin ulkonäöltään ja todennäköisesti makumaailmaltaankin. Sitä riittää koko viikolle.
Tilasin netistä tehosekoittimen, jolla saa kivoja sosekeittoja ja smoothieita. Tänään ostin tulppaaneja, ne on ihania. Ostin silti, vaikka olen niin vähän kotona. Huomasin juuri, että ajatus siitä ei ole edes huono, kun olen kotona omassa mielessäni... Paikalla ei ole väliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti