Itsen etsintä osa 8495.
Hämmästelen, miten energia kulkee varpaista polviin ja vatsan kautta keuhkoihin ja päähän välillä niin kevyesti. Se leijailee kuin höyhen. Hengitän rauhassa, askel on kevyt. Kaikki ympärillä oleva hehkuu kauniisti, aivan kuin kaikkien esineiden ympärillä kulkisi kultainen kehys. Puhe soljuu ja nauru hersyy.
Sitten on päiviä, jolloin portaita ylöspäin kavutessa tuntuu, että päinvastoin laskeudun niitä. Juodessa jano lisääntyy. Unohdan, että keuhkoilla hengitetään eikä nenällä.
Kaikki ihmiselämän hetket ovat oikeastaan samanlaisia, mutta suhtautuminen asioihin vääristää suhdettamme elämään ja eteen tuleviin tilanteisiin jatkuvasti. Alamme ottaa asioita henkilökohtaisesti ja kulkea itsekkäiden tarpeiden johdattelemana. Niin monet ihmiset, vaikkapa Eckhart Tolle kirjassaan Stillness Speaks: Whispers of Now, suomeksi muistaakseni Tyyneys puhuu, kirjoittavat egosta ja siitä irti päästämisestä. Tällä hetkellä suurin mysteeri, johon vielä en ole saanut vastausta mistään kirjasta, on se, voiko egon hallintaa lieventää nykyisessä länsimaisessa elämässä. Onko mahdollista käydä töissä, tavata ihmisiä, harrastaa ja elää elämää, jota eivät kuitenkaan hallitse itsekkäät halut vaan kaikkien yhteinen hyvä? Vai onko rauhan löytämiseen vain yksi keino, eli lähteä pakoon yksinäisyyteen?
Pohdinnasta tosielämään: valmistun virallisesti logistiikkainsinööriksi, kunhan saan todistuksen postissa ensi viikolla! Yksi elämänvaihe on päätöksessä. Ja yllätyksenä kaikille... alan toukokuussa opiskella uskontotieteitä Helsingin avoimessa yliopistossa. Onkohan kyse protestista vai siitä, että vihdoin uskallan tehdä sitä mitä haluan ja toteuttaa omia unelmiani...
perjantai 15. huhtikuuta 2011
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Ei niin montaa oivallusta
Sain viime viikolla luettua James Redfieldin Yhdeksän oivalluksen tien, jota kirjoitin lukeneeni. Kirja oli kovin antoisa ja vastasi moniin kysymyksiin, joita en osannut edes kysyä.
Yksi parhaista oivalluksista on se, että ihmiset kilpailevat keskenään energiasta ja turvautuvat erilaisiin rooleihin saadakseen toisiltaan energiaa. Esimerkiksi käy vaikka jokin erimielisyys, jossa ihminen yrittää joko pelotella tai vaatia tai vähätellä toista, jotta oma olo olisi parempi. Jos ihmiset käyttävät toista välineenä voidakseen itse paremmin, syntyy energian epätasapainoa ja huonoa oloa. Sen sijaan pitäisi keskittyä saamaan energiaa ylhäältä, korkeammalta minältä. Tällaista epätasapainoa esiintyy niin kauan, kunnes ihmiset ymmärtävät energian merkityksen. Sitä on saatava maailmankaikkeudelta.
Toinen oivallus, joka on jatkoa edelliseen, liittyy parisuhteeseen. Se koskee riippuvuutta. Kun ihmiset rakastuvat, he antavat toisilleen energiaa alitajuisesti. Kumpikin tuntee olonsa keveäksi ja hyväksi. Mutta valitettavasti osapuolet alkavat odottaa, että tämä tunne tulee toiselta osapuolelta, jolloin irrottaudutaan maailmankaikkeuden energiasta ja alkavat elää toistensa energian varassa. Aletaan odottaa, että energia virtaisi toisesta itsellemme, ja aletaan hallita ja pakottaa toista, ja syntyy valtataisteluita. Pitäisi kyetä tuntemaan itsensä kokonaiseksi ilman toista, kyetä tuntemaan rakkautta maailmaa kohtaan ja tuntea itsensä kokonaiseksi ilman toistakin. Ja jos omistushalua esiintyy, on repäistävä itsensä irti ja keskitettävä energiavirta ylöspäin…
Kirja herätti myös pohtimaan intuitiota ja sen löytämistä. Jos mielii elää intuition johdattamana, on pysähdyttävä. On keskityttävä energiaan, joka virtaa maailmankaikkeudessa ja otettava siitä kiinni. On mietittävä, mikä on OMA tehtävä tässä elämässä. Ei sitä, mikä olisi jonkun muun tehtävä tai mikä hyödyttäisi jotakuta toista. Ja sitten on esitettävä kysymykset, jotka ovat tällä hetkellä mielessä. Kun tietää kysymyksensä, on alettava etsiä merkkejä. Ne eivät ole välttämättä selkeitä, mutta jo pelkästään toistuva tahaton ajatus jostain ihmisestä, paikasta tai esineestä on merkki. Ajatukset eivät tule aina mieleen vain sattumalta, vaan niillä on usein tarkoitus. Miksi ajattelen esimerkiksi taulun maalausta vähän väliä, mutta en ole maalannut kuitenkaan? Tai miksi mieleeni tulee joku henkilö, josta en ole kuullut aikoihin. Ehkä olisi syytä soittaa ja kysyä? Ehkä tällä henkilöllä on jokin neuvo, joka vie eteenpäin kohti OMAA elämäntehtävää. Kuulostaa itsekkäältä, mutta jos antaa energian virrata vapaasti ja vilpittömästi, toinenkin hyötyy kohtaamisesta omassa tehtävässään. Ja taas uudestaan on keskityttävä ja pysähdyttävä ja tarkkailtava, minkälaisia asioita päivittäin tulee vastaan ja kysyttävä itseltä, onko niistä jotain hyötyä omien kysymysten selvittämiseen…
Yksi parhaista oivalluksista on se, että ihmiset kilpailevat keskenään energiasta ja turvautuvat erilaisiin rooleihin saadakseen toisiltaan energiaa. Esimerkiksi käy vaikka jokin erimielisyys, jossa ihminen yrittää joko pelotella tai vaatia tai vähätellä toista, jotta oma olo olisi parempi. Jos ihmiset käyttävät toista välineenä voidakseen itse paremmin, syntyy energian epätasapainoa ja huonoa oloa. Sen sijaan pitäisi keskittyä saamaan energiaa ylhäältä, korkeammalta minältä. Tällaista epätasapainoa esiintyy niin kauan, kunnes ihmiset ymmärtävät energian merkityksen. Sitä on saatava maailmankaikkeudelta.
Toinen oivallus, joka on jatkoa edelliseen, liittyy parisuhteeseen. Se koskee riippuvuutta. Kun ihmiset rakastuvat, he antavat toisilleen energiaa alitajuisesti. Kumpikin tuntee olonsa keveäksi ja hyväksi. Mutta valitettavasti osapuolet alkavat odottaa, että tämä tunne tulee toiselta osapuolelta, jolloin irrottaudutaan maailmankaikkeuden energiasta ja alkavat elää toistensa energian varassa. Aletaan odottaa, että energia virtaisi toisesta itsellemme, ja aletaan hallita ja pakottaa toista, ja syntyy valtataisteluita. Pitäisi kyetä tuntemaan itsensä kokonaiseksi ilman toista, kyetä tuntemaan rakkautta maailmaa kohtaan ja tuntea itsensä kokonaiseksi ilman toistakin. Ja jos omistushalua esiintyy, on repäistävä itsensä irti ja keskitettävä energiavirta ylöspäin…
Kirja herätti myös pohtimaan intuitiota ja sen löytämistä. Jos mielii elää intuition johdattamana, on pysähdyttävä. On keskityttävä energiaan, joka virtaa maailmankaikkeudessa ja otettava siitä kiinni. On mietittävä, mikä on OMA tehtävä tässä elämässä. Ei sitä, mikä olisi jonkun muun tehtävä tai mikä hyödyttäisi jotakuta toista. Ja sitten on esitettävä kysymykset, jotka ovat tällä hetkellä mielessä. Kun tietää kysymyksensä, on alettava etsiä merkkejä. Ne eivät ole välttämättä selkeitä, mutta jo pelkästään toistuva tahaton ajatus jostain ihmisestä, paikasta tai esineestä on merkki. Ajatukset eivät tule aina mieleen vain sattumalta, vaan niillä on usein tarkoitus. Miksi ajattelen esimerkiksi taulun maalausta vähän väliä, mutta en ole maalannut kuitenkaan? Tai miksi mieleeni tulee joku henkilö, josta en ole kuullut aikoihin. Ehkä olisi syytä soittaa ja kysyä? Ehkä tällä henkilöllä on jokin neuvo, joka vie eteenpäin kohti OMAA elämäntehtävää. Kuulostaa itsekkäältä, mutta jos antaa energian virrata vapaasti ja vilpittömästi, toinenkin hyötyy kohtaamisesta omassa tehtävässään. Ja taas uudestaan on keskityttävä ja pysähdyttävä ja tarkkailtava, minkälaisia asioita päivittäin tulee vastaan ja kysyttävä itseltä, onko niistä jotain hyötyä omien kysymysten selvittämiseen…
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Etsintää
Äsken pyöräyttämäni kikhernepihvit ja intialaismaustetut porkkanat ovat uunissa, joten kirjoitan odotellessa. Erilainen viikonloppu on takana, kun kaksi lähintä ihmistä on reissussa. Toinen on lapissa hiihtämässä, toinen Italiassa golffaamassa.
Olin yksin, tapasin ystäviä, kävin Jumbossa, luin Hesaria, rauhoituin ja istuin, hoidin Ossia, kävin joogassa ja meditoin... Mutta silti olo on ollut vaisu ja vähän levoton. En ole nauttinut yksinolosta niin paljon kuin voisi. Astangaharjoitus on tukkoista. Jännitän milloin palleaa, milloin pakaraa, ja keskityn turhaan asanan ulkoiseen habitukseen.
Tänään on satanut vettä koko päivän ja kävin lounastauolla ulkoiluttamssa Ossin, joka ei aamulla suostunut pissalle. Onneksi sain äidin auton lainaan, se on nyt tarpeen! Kevät tulee ja sen tietää vihreästä kaitaliinasta keittiön pöydällä, kiinanruusun leikkaamisesta ja äidin yrttitaimista, jotka sain hoitaakseni.
Olin yksin, tapasin ystäviä, kävin Jumbossa, luin Hesaria, rauhoituin ja istuin, hoidin Ossia, kävin joogassa ja meditoin... Mutta silti olo on ollut vaisu ja vähän levoton. En ole nauttinut yksinolosta niin paljon kuin voisi. Astangaharjoitus on tukkoista. Jännitän milloin palleaa, milloin pakaraa, ja keskityn turhaan asanan ulkoiseen habitukseen.
Tänään on satanut vettä koko päivän ja kävin lounastauolla ulkoiluttamssa Ossin, joka ei aamulla suostunut pissalle. Onneksi sain äidin auton lainaan, se on nyt tarpeen! Kevät tulee ja sen tietää vihreästä kaitaliinasta keittiön pöydällä, kiinanruusun leikkaamisesta ja äidin yrttitaimista, jotka sain hoitaakseni.
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
Hyvä kirja
Kaksi työpäivää on tältä viikolta takana ja tuntuu, että olen ihan poikki. Äsken otin tunnin nokoset ja silti väsyttää. Ehkä syynä on osaksi kesäaikaan siirtyminen viime viikonloppuna ja osaksi se, että töissä on henkisesti raskasta. Tänään menin ekan kerran pyörällä töihin syksyn jälkeen. Onneksi pyörä oli ehjä ja kunnossa, vaikka se oli ollut jäätyneenä pyöräkatoksen maahan kiinni. Jännitti ajaa, kun on vielä jäätä ja loskaa kadulla.
Olen lukenut James Redfieldin kirjaa Yhdeksän oivalluksen tie. Siinä on hyviä ajatuksia.
Olen lukenut James Redfieldin kirjaa Yhdeksän oivalluksen tie. Siinä on hyviä ajatuksia.
torstai 24. maaliskuuta 2011
Huiske
Viikko on mennyt huiskeessa ja mukavien ihmisten kanssa. Kävin tänään T:n kanssa töiden jälkeen Jumbossa ja tulin hyvälle tuulelle. Juteltiin kaikista ajankohtaisista asioista, työstä, henkisyydestä ja lomista. Syötiin Tapas Barcelonassa ja herkuteltiin jälkiruoaksi jäätelöä. Viikonloppuna risteiltiin A:n kanssa Tukholmaan. Vaellettiin kaupungilla, käytiin Östermalmstorgetin kauppahallissa ja seurattiin lintuja kuninkaanlinnan edustalla. Aurinko paistoi!
En ole ehtinyt rauhoittumaan tai keskittymään. Eilen ja tänään kävin aamujoogassa, mutta harjoitus on tuntunut jotenkin kaukaiselta. Istun pitkästä aikaa yksin tässä tuolilla ja tuntuu ihan oudolta. Ehkä tarvitsen rauhaa, että löydän taas itseni ja harjoituksen tuoman valon. Mysoreharjoitus salilla on tuntunut vakavalta ja kaipaan omaa harjoitusta ihan vain kotona. Pääsen silloin paremmin meditatiiviseen tilaan.
En ole ehtinyt rauhoittumaan tai keskittymään. Eilen ja tänään kävin aamujoogassa, mutta harjoitus on tuntunut jotenkin kaukaiselta. Istun pitkästä aikaa yksin tässä tuolilla ja tuntuu ihan oudolta. Ehkä tarvitsen rauhaa, että löydän taas itseni ja harjoituksen tuoman valon. Mysoreharjoitus salilla on tuntunut vakavalta ja kaipaan omaa harjoitusta ihan vain kotona. Pääsen silloin paremmin meditatiiviseen tilaan.
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Kevään merkkejä
Kevään merkkejä ei vielä paljon ole, mutta listaan silti, koska vähätkin ovat tyhjää parempia.
Lokit
Linnunlaulu aamuisin
Työmatka auringonnousussa
Kotimatka auringonpaisteessa
Jäätyneet vesilammikot
Uutinen pesivästä huuhkajasta Forumin katolla
Korkeasaaren karhujen herääminen
Kevätvaatteiden ilmestyminen kauppoihin
Pääsiäissuklaa
Koirankakkaskandaalit
Kakasta puheenollen koko aihe on kärjistynyt siihen, että ihmiset lähettävät kännykkäkameralla otettuja kakkakuvia paikallislehtiin tai askartelevat jätösten viereen kylttejä, joissa lukee "paskaa". Tänä keväänä on myös eduskuntavaalit ja olen hiukan seurannut keskustelua. Kävin tänään P:n kanssa intialaisessa syömässä ja väittelimme perussuomalaisten vaalikampanjasta. Olen ihan ulalla, mutta aion luottaa vaalikoneeseen.
Toinen hätkähdyttävä uutinen on Japanin tsunami ja maanjäristys. Kadonneita on jotain 20000 ja kaupunkeja on maan tasalla. Tällaiset järkyttävän luonnonmullistukset tuntuvat olevan uusia ja ainutlaatuisia. Ainakin minusta tuntuu, että sana "tsunami" tuli suomenkieleen vuonna 2006.
Opinnäytetyö tuli lopulta valmiiksi ja se lähetettiin minulle upeissa mustissa kansissa tänään!
Lokit
Linnunlaulu aamuisin
Työmatka auringonnousussa
Kotimatka auringonpaisteessa
Jäätyneet vesilammikot
Uutinen pesivästä huuhkajasta Forumin katolla
Korkeasaaren karhujen herääminen
Kevätvaatteiden ilmestyminen kauppoihin
Pääsiäissuklaa
Koirankakkaskandaalit
Kakasta puheenollen koko aihe on kärjistynyt siihen, että ihmiset lähettävät kännykkäkameralla otettuja kakkakuvia paikallislehtiin tai askartelevat jätösten viereen kylttejä, joissa lukee "paskaa". Tänä keväänä on myös eduskuntavaalit ja olen hiukan seurannut keskustelua. Kävin tänään P:n kanssa intialaisessa syömässä ja väittelimme perussuomalaisten vaalikampanjasta. Olen ihan ulalla, mutta aion luottaa vaalikoneeseen.
Toinen hätkähdyttävä uutinen on Japanin tsunami ja maanjäristys. Kadonneita on jotain 20000 ja kaupunkeja on maan tasalla. Tällaiset järkyttävän luonnonmullistukset tuntuvat olevan uusia ja ainutlaatuisia. Ainakin minusta tuntuu, että sana "tsunami" tuli suomenkieleen vuonna 2006.
Opinnäytetyö tuli lopulta valmiiksi ja se lähetettiin minulle upeissa mustissa kansissa tänään!
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Punainen tukka
Jokunen viikko sitten sain idean värjätä hiukseni punaisiksi. Ajatus oli niin vahva, että toissapäivänä marssin kampaajalle ja tulin ulos punapäänä. En vielä tiedä, oliko muutos suurempi henkisesti vai fyysisesti, mutta näin on hyvä olla. Kevät tekee tuloaan lumisen ja kylmän talven jälkeen. Helmikuun pakkaset hellittivät viimein ja nyt töihin saa kävellä loskassa parissa plusasteessa. Kevättakista saa vielä haaveilla.Valoisuus on saanut ajatukseni jo kevääseen ja tuleviin lomiin; olen varannut joogakurssin pääsiäiseksi, Espanjanmatkan toukokuulle ja Garda-järven matkan kesäkuulle.
Alkuvuosi on sujahtanut vauhdilla enkä ole tehnyt oikein mitään mullistavaa paitsi puuhastellut pienissä ympyröissäni. Olen tehnyt joogaharjoitusta, leikellyt Hesarista sanoja ja koonnut niistä runoja, matkustanut junalla Lahteen ja Vantaalle. Pikkuhiljaa olen etääntynyt lihasta ja kanasta. Jos vuosi sitten joku olisi sanonut, että minusta tulee semi-vegetaristi, olisin nauranut kitarisani solmuun. Ajatukseeni ei enää sovi kuolleen eläimen syöminen. Tyrmistyin, kun näin mattomainoksen, jossa luki 100% villaa ja vieressä oli piirretty lammas. En toivottavasti tule ihan fanaattiseksi. Kasvisruoassa on opettelua. Onnistuin tekemään hyviä uunikasviksia, halloumia ja raitaa, mutta tämän päivän tofu-paprika-kukkakaalipata oli kuin käännetty komposti niin ulkonäöltään ja todennäköisesti makumaailmaltaankin. Sitä riittää koko viikolle.
Tilasin netistä tehosekoittimen, jolla saa kivoja sosekeittoja ja smoothieita. Tänään ostin tulppaaneja, ne on ihania. Ostin silti, vaikka olen niin vähän kotona. Huomasin juuri, että ajatus siitä ei ole edes huono, kun olen kotona omassa mielessäni... Paikalla ei ole väliä.
Alkuvuosi on sujahtanut vauhdilla enkä ole tehnyt oikein mitään mullistavaa paitsi puuhastellut pienissä ympyröissäni. Olen tehnyt joogaharjoitusta, leikellyt Hesarista sanoja ja koonnut niistä runoja, matkustanut junalla Lahteen ja Vantaalle. Pikkuhiljaa olen etääntynyt lihasta ja kanasta. Jos vuosi sitten joku olisi sanonut, että minusta tulee semi-vegetaristi, olisin nauranut kitarisani solmuun. Ajatukseeni ei enää sovi kuolleen eläimen syöminen. Tyrmistyin, kun näin mattomainoksen, jossa luki 100% villaa ja vieressä oli piirretty lammas. En toivottavasti tule ihan fanaattiseksi. Kasvisruoassa on opettelua. Onnistuin tekemään hyviä uunikasviksia, halloumia ja raitaa, mutta tämän päivän tofu-paprika-kukkakaalipata oli kuin käännetty komposti niin ulkonäöltään ja todennäköisesti makumaailmaltaankin. Sitä riittää koko viikolle.
Tilasin netistä tehosekoittimen, jolla saa kivoja sosekeittoja ja smoothieita. Tänään ostin tulppaaneja, ne on ihania. Ostin silti, vaikka olen niin vähän kotona. Huomasin juuri, että ajatus siitä ei ole edes huono, kun olen kotona omassa mielessäni... Paikalla ei ole väliä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)