Levollisuus

Aamulla herätessäni olin ihan tyyni. Olin nukkunut hiukan liian vähän, 6 tuntia, mutta olin virkeä ja nousin. Istuin sohvalle silmät ristissä. Minua alkoi kiukuttaa eräs asia. Ärsytti todella paljon, ajatukset pyörivät tämän asian ympärillä. Moitin mielessäni siihen liittyvää ihmistä, surkuttelin omaa huonoa tilannettani, ajattelin että kaikki on menossa päin mäntyä. Mielessäni oli kuin iso harmaa möykky, joka koostui ikävistä ajatuksista. Möykky velloi päässäni ja ruokin sitä uusilla ikävillä ajatuksilla. Tätä kesti ehkä varttitunnin, jonka aikana nousin sohvalta, pukeuduin ja palasin sohvalle samaan kohtaan kyyhöttämään. Kunnes yhtäkkiä tajusin, että voin päästää kaikesta irti! Kuvittelin mielessäni tuon möykyn ja kuvittelin silmissäni, kuinka se hajoaa osiin ja savuna pois. Sekunnissa mieleni oli ihan kirkas ja kaikki paha tuuli katosi. Ihmeellinen aamu...

Tapahtuneesta inspiroituneena kaivoin esiin enkelikortit, Diana Cooperin 52 korttia, joissa on positiivisia ajatuksia. Sain kortin nimeltä Levollisuus. Osuipa hetkeen, sillä tässä sanotaan, että "kun tunnet olosi levolliseksi, olet oma itsesi, sillä mikään tai kukaan ei voi häiritä sinua tai järkyttää sinua tai vaikuttaa sinuun".

Aina elämä ei ole näin ihmeellistä, tai sitten on. Sain eilen töistä konvehtirasian joulun kunniaksi - sellaisen 400g Maraboun Symphonyn. Se on yksi suosikeistani! Avasin kotona rasian ja söin paria lukuun ottamatta koko rasiallisen! (En sentään rasiaa...) Puhuin tuosta K:lle ja pohdin ääneen, miksi hotkin koko rasian kerralla. Takuulla olisi vähempi riittänyt. Jos ei vaivaa mieltään lihomispeloilla tai rasva-ahdistuksella, voi miettiä, miksi näin tapahtui ja voisiko siitä jotain oppia. Kyse on kuitenkin epäterveellisestä tavasta, joka ei välttämättä parina liikakilona haittaa, mutta korkea verenpaine ym. seuraukset eivät ole toivottuja... Keskustelun myötä ymmärsin ehkä jotain. Konvehtirasian syömiseen liittyy jonkinlainen flow'n tunne. Flow'han on positiivinen kokemus ja sellainen olo suklaan syömiseenkin liittyy. En siis hätäänny, että näin kävi saati syytä itseäni, mutta jälkeenpäin on toki hämmentynyt olo, kun ihmettelee mihin kaikki aika JA kaikki suklaa katosivat. Pohdinnan tuloksena siis se, että tuota flow'ta voisi etsiä jostain muusta kuin konvehtirasiasta, koska saman tunteen voisi kokea vielä autuaampana jossain muussa puuhassa.

Toivon kaikille oikein levollista ja onnellista joulua! Hiljenen jälleen hetkeksi ja lähden etsimään sitä, mitä etsin :)

Viisaus ja oikeudenmukaisuus

Sain syntymäpäivälahjaksi iPad 2:n, joka sai nimekseen Aippa. Surffailu on helppoa ja nopeaa, mutta en pysty Aipalla päivittämään tätä blogia. Rivinvaihdot eivät näy ja kerran selain kaatui, kun olin kirjoittanut pitkän päivityksen. Kuukauden hiljaiselon aikana oli hyvä pohtia tulevia kirjoituksia...

Voi Hyvin -lehden elokuun numerossa (8/2011) oli artikkeli otsikolla "Miten tullaan viisaaksi?". Koko lehti on minusta tosi hyvä, ja tämä juttu kolahti erityisesti. Suosittelen lainaamaan kirjastosta ja lukemaan! Siteeraan muutaman lauseen:
"Ihminen tekee valintoja, joista hän tietää jo niitä tehdessään, etteivät ne ole viisaita."
"Kyseleminen ja ihmetteleminen synnyttävät viisautta."
"Yksi viisauden leviämistä hillitsevä tekijä on -- se, että eri-ikäiset ja erilaisista taustoista tulevat ihmiset ovat niin vähän tekemisissä keskenään. -- syntyy harha, että on vain yksi totuus kaikesta ja vain yksi oikea tapa elää."

Tuosta viimeisestä sitaatista otan aasinsillan HS:n rasismigalluppiin, joka julkaistiin viime viikon lehdessä. Gallup oli sinänsä vain joukko ihmisten mielipiteitä, prosenttilukuja ja graafisia kuvioita. Huolestuttavaa oli siitä syntynyt keskustelu ja se, että rasismia ja syrjintää tosiaan on niin paljon Suomessa. Olin järkyttynyt, että niin monet ihmiset pitävät muita alempiarvoisina tai epämiellyttävinä pelkästään kansalaisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Jos halutaan oikeudenmukainen maailma, on aloitettava itsestä ja omien asenteiden muuttamisesta. Ei voi vedota siihen, että on saanut kasvatuksen tiettyyn ajattelutapaan. Tai yleistää, että kaikki tietynlaiset ihmiset ovat pahoja. Miten voi odottaa, että itseä kohdeltaisiin hyvin ja oikeudenmukaisesti, jos ei ensin itse ole ymmärtäväinen ja kunnioittava muita kohtaan?

Sanan- ja mielipiteenvapaus kunniaan. Mutta oletko sinä todella parempi kuin toinen, kun nostat itsesi jalustalle?

Ensimmäinen ja viimeinen

Otsikon mukaisesti tämä on ensimmäinen ja viimeinen kriittinen kannanottoni vallitsevaa ruokatrendiä kohtaan.

Yksi toisensa jälkeen useat ravitsemusasiantuntijat, lääkärit, journalistit ja mattimeikäläiset alkavat puhua vähähiilihydraattisen ruokavalion puolesta. Tutkimuksia julkaistaan ja ravitsemussuosituksia uudistetaan. Suomalaiset janoavat tietoa siitä, mikä on terveellisin mahdollinen ruokavalio, miten pysyä terveenä ja elää pitkään. Sähköinen media väittää tutkimuksiin vedoten, että ihmisten on syötävä rasvaa ja vältettävä sokeria. Tämä mantra mielessään Tapani ja Petra kulkevat Prismassa, unohtavat mitä oikeasti tekisi mieli ja ostavat pekonia ja munia. Tietyn ruokavalion, etenkin valtavirran hyväksymän ruokavalion noudattaminen tekee kurinalaisista suomalaisista entistäkin täydellisempiä ja yhteiskunnan hyväksymiä.

Kymmenen vuotta sitten maitohyllystä valittiin rasvatonta, juustotiskistä Polar 5%. Puolet hyvinvoinnista tuli siitä, kun uskottiin tehdyn oikein. Moraalintunnossa unohdettiin ruoan maittavuus, koska tärkeämpää oli noudattaa sääntöä. Tilanne on täysin sama tänään, mutta syyllinen on vain vaihtunut. Maallistuneessa yhteiskunnassa tarvitaan jotain pyhää kristinuskon tilalle, ja siihen sopii erinomaisesti ruoka. Sokeri ja peruna ovat saatana ja rasva on jumala.

Voisiko kaiken mediaryöpytyksen keskellä etsiä henkisyyttä ja sisäistä rauhaa jostain muusta kuin arvottavasta ruokavaliosta? Voisiko ruokaan suhtautua kuin lahjaan, joka ravitsee kehomme? Jos jonkin mantran tarvitsee, se voisi olla 'kuuntele kehoasi rehellisesti'. Kylläisyys ja hyvinvointi tulevat siitä, kun syö kehonsa tarvitsemaa ruokaa. En toivo kuulevani kenenkään väittävän, että 'minä en tarvitse perunaa tai leipää' tai 'minä en tarvitse suklaata tai sokeria'. Näiden lauseiden takana ei ole ihmisen luontainen nälkä tai ruoansulatus vaan ego ja ylimielisyys. Voisimme antaa sisäisen äänemme kertoa vastauksen, kun siinä piilee viisaus.

Erään viisaan ihmisen sanoin: Suklaapatukka on mielelle terveellisempi kuin keholle haitallinen, ja armollisuus itseä kohtaan on myös armollisuutta kaikkia muita kohtaan.

Äiti Amma

Äiti Amma oli 11. kertaa käymässä Suomessa viime viikonloppuna. Olimme päättäneet useaa viikkoa etukäteen, että lähdemme sunnuntaina halaamaan. Kello 12 eilen pääsimme Vantaan Energia Areenalle, ja saimme ovella kuulla, että Amma ei halaa enää ketään. Tarkennuksena tuli, että meidän pitäisi tulla uudestaan kello 18 ja jäädä odottamaan silloin, kunnes kello 22 Amma alkaa halata uudestaan. Odotusta olisi siis tiedossa todennäköisesti 12 tuntia...

Hölmistyneinä seisoimme valtavan ihmismäärän keskellä. Paikalla oli kaikenikäisiä ja -näköisiä ihmisiä. Toiset istuivat ja odottivat, toiset häärivät myyntipöytien ympärillä. Halausjono tuoleineen eteni hitaasti, mutta jonottajiin nähden ihmisiä oli odottamassa moninkertaisesti. Taustalla soi intialainen musiikki ja Amma näkyi hädin tuskin ihmismassan takaa. Suuret kuvaruudut näyttivät halauksia reaaliajassa.

Areenalla oli ihmismäärästä huolimatta rauhallinen ja hyväntahtoinen tunnelma. Halaus jäi odottamatta, mutta kenties jotain Amman seesteisyydestä tarttui hengen välityksellä...

Ajatuksia joogasta 3

Ihmisluontoon kuuluu kilpailuvietti. Joillain yksilöillä se on kenties heikompi, ja he tyytyvät selviytymään. Taidan kuitenkin kuulua niihin toisiin, jotka usein vertaavat ja etsivät keinoa olla hiukan toisia parempi. Tämä kirjoitus ei toivottavasti kuulosta marttyyrin omahyväiseltä itsetutkiskelulta. Yritän löytää totuuden ja selvittää, miten mieli toimii...

Huomaan joogasalilla usein sortuvani kilpailuun tavalla tai toisella. Juuri aloitettuani asentoharjoittelun yritin venyä mahdollisimman paljon ja näyttää mahdollisimman hyvältä. Koin niin, että täydellisesti tehty harjoitus tekee minusta jollain tapaa paremman ihmisen. Olen pitänyt itseäni keskeneräisenä. Ainakin uskoin, että kovalla yrittämisellä olisin jonain päivänä "jotain" - olenhan etsinyt tietä mielenrauhaan ja viisauteen ties minkä opuksien ja meditaation ja harjoituksien kautta. Mitä useammin harjoittelen, sen varmemmin saavutan rauhan ja onnen! Astangajoogan jälkeen on kuitenkin ollut vaikea kokea iloa ja tyyneyttä. Vaikka olisin venynyt hyvin ja fyysisesti olisin onnistunut, en ole päässyt lähemmäs itseäni tai ymmärtänyt mitä minulle kuuluu. Olen viime aikoina kyseenalaistanut koko harjoituksen, koska se on niin fyysinen ja vaatii valtavasti ponnisteluja.

Jostain syystä uskon kuitenkin, että harjoittelemalla löytyy vastaus ainakin joihinkin kysymyksiin... Vai mikä lie voima joogasalille vetää lähes joka aamu? Hiljattain on alkanut tuntua, ettei yhä kovemmalla tekemisellä tule yhtään viisaammaksi tai paremmaksi. Vaikka venyisin kyynärpäät lattiaan, en olisi yhtään enempää onnellinen tai viisaampi. Vääntämisellä teen vain itseni sairaaksi, kuten polveni kertoi reilu kuukausi sitten. (Tämä pätee kai elämään yleensäkin, että liika työ ja sressi eivät tee ihmiselle hyvää.)

Yritän tunnistaa edellä kuvailtuja ajatteluketjuja joogaharjoituksessa ja sen jälkeen. Ja yritän päästä niistä eroon. Yritän hyväksyä itseni ja nähdä itseni kokonaisena jo nyt. Yritän tästä lähtien pitää joogaa välineenä tutkiskella omaa vointiani ja itseäni. En pidä harrastusta enää keinona saavuttaa jotain, vaan tapana pitää itsestäni huolta ja kuunnella itseäni. Kimmo sanoi salilla osuvasti, että "myöntäkää itsellenne, miltä teistä tuntuu milloinkin" ja että jos harjoittelee päivittäin, saa päivittäin tilaisuuden kuunnella itseään ja omaa vointiaan. Siinäkö harjoituksessa olikin kyse!!!??? Tilaisuudesta kuunnella itseään??? Siis olen etuoikeutettu, kun saan harjoitteluhetken?? Minä kun luulin, että tarkoitus oli venyä ja väännellä...

Mukavaa ja ajatuksia herättävää viikon alkua itse kullekin.

Runo (?)

Hannan lauantai

Aamuherätys kankea
Takana uni ankea
Vaaksan mittainen karva huulessa
lepattaisi varmaan tuulessa

Aamujoogaa, takaisin
todellisuuteen
ja mielen rajoittuneisuuteen
Kiukkuisena kotiin, pikatahtia
"Mikset keittänyt mulle kahvia?"

Päivän urakka
ja pieni porukka
120 litraa viinirypäleitä
Voi meitä
Kerätään, pestään
Riivitään, murskataan
Näistä tulee oikeaa viiniä!
Ei kännäämiseen, fiiniä!

Uupuneena jäätelöä
intiaanisokeria ja cashew-pähkinöitä
Sitten, hyviä öitä!

Kuka olet?

Hiljattain virisi keskustelu ihmisen kehityksestä ja siitä, milloin ihmisellä on todenmukainen ja realistinen kuva itsestä. Minkä ikäisenä, minkälaisessa tilanteessa tiedät ja tunnet itsesi ja omat rajoitteesi ja mahdollisuutesi perin pohjaisesti? Mistä tiedät, mikä on sinulle parasta?

Kuulin, että 16-vuotiaana ihmisen käsitys itsestä on epärealistisin elämän aikana. Tämä lienee keskiarvo, mutta teini-ikäisenä uskomukset omista kyvyistä tai omista heikkouksista ovat varmaan äärimmillään. Peili ei kerro totuutta eikä kukaan lähimmäisistä ihmisistäkään tunnu puhuvan totta - paitsi ehkä joku satunnainen tietäjä, joka väittää, että suoristusraudalla käsitellyt hiukset on kaikista seksikkäimmät tai että veden juominen aamulla klo 8 parantaa mahdollisuutta elää pitkään.

Tunnetko sitä itsesi? Helpoin vastaus on kyllä. Sitten sinun ei tarvitse lukea pidemmälle.

Luultavasti jokaisella ihmisellä on ollut tai on edelleen epärealistisia käsityksiä omasta ulkonäöstään. Jokainen on varmasti pohtinyt jonkin ruumiinosan näköä tai kokoa tai väriä tai pituutta tai mitä tahansa ominaisuutta: liian iso nenä, väärän väriset hiukset ja liian paksut polvet. Jos näistä pääsee yli, voi alkaa uskoa ulkonäköä koskeviin rajoitteisiin. "En minä, kun minulla on niin jäykkä selkä." tai "En takuulla ylty, kun olen näin lyhyt." tai "En tule, kun näytän tältä."

Epärealistisia käsityksiä liittyy myös terveyteen. Jollekulle ainut terveellinen ruokavalio on vaikkapa raakaruoka, joka sisältää vain raakoja vihanneksia ja hedelmiä ja pähkinöitä. Ellei tätä ruokavaliota noudata, hän sairastuu tai alkaa voida huonosti tai masentuu tai kuolee tai jotain muuta kammottavaa. Tai joku väittää, ettei voi syödä sokeria tai pullaa, koska se on niin epäterveellistä. Sitten hän miettii asiaa tuntitolkulla kahvitauon jälkeen ja vielä seuraava päivänäkin, eikä pohdinnan vuoksi muista onnitella ystäväänsä nimipäivänä eikä kastella kukkia eikä käydä katsomassa vanhaa isoäitiä. (Ja isoäiti sitä paitsi tarjoaisi pullaa...)

Kolmas osa-alue, jossa ihmisellä voi olla epätodenmukainen käsitys, on oma osaaminen ja omat kyvyt. Kuinka moni jättää yrittämättä uutta harrastusta tai lautapeliä tai ajoreittiä Mikkeliin, kun pelkää epäonnistuvansa ja eksyvänsä ja väsyvänsä? Toki rajoitteita on uusien harrastusten aloittamiselle tai työpaikan vaihtamiselle. Meillä on myös lähes rajattomat mahdollisuudet ryhtyä mihin tahansa, mikäli haluamme.

Mietitään... Tämä ei ole helppoa, mutta aloitan näistä:

- Minulla ei ole vielä ryppyjä.

- Istun 30 minuuttia tekemättä yhtään mitään

- Maalaan myös akvarelliväreillä, vaikka ne ovat vaikeita

- Menen kauppaan tuulipuvussa

- Menen kauppaan kumisaappaissa

- Meneen kouluun tuulipuvussa ja kumisaappaissa

- Yltyn, jos otan tuolin

Entä sinä?